KirjauduTaidesijoittamisen uudet trendit ovat saapumassa myös Suomeen. Voimakkaampi värimaailma ja kevyemmät aiheet kiinnostavat erityisesti nuorempia keräilijöitä. Myös taiteen väärentäjät ratsastavat trendien aallonharjalla. Aidon erottaminen väärennöksestä vaatii pätevää asiantuntija-apua.
− Taidemarkkinoilla viime vuosina tapahtunut murros alkaa hiljalleen vakiintua. Perinteisten taidemarkkinoiden, kuten gallerioiden ja huutokauppojen rinnalle on kohonnut digitaaliset taidemarkkinat sekä vanhan koulukunnan taidekauppiaiden oheen uusia ihmisiä ja käytäntöjä, taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Littorin kertoo. Työkseen hän ostaa ja arvioi taidetta eri tahoille sekä luennoi, konsultoi ja kirjoittaa taidesijoittamisesta ja -rikollisuudesta.
Digitalisoitumisen myötä taiteen tuotantoon on tullut uusia välineitä sekä tekijöille mahdollisuuksia saada töitään esille ja myyntiin verkossa. Yleisölle digitalisoituminen puolestaan tarjoaa uusia tapoja tutustua taiteeseen fyysisestä sijainnista riippumatta, etsiä lisätietoja, vertailla hintoja sekä hankkia taidetta netin kautta. Laitinen-Littorinin mukaan myös asiakaskunta on alkanut selkeästi nuorentua, mikä taas vaikuttaa taidemakuun
.
− Talouden elpymisen jälkeen taidemarkkinat aktivoituvat vasta muutaman vuoden viiveellä. Sitä odottelemme parhaillaan.
Myös tieteen kehitys on muuttanut taidemarkkinoita. Silmämääräisen tutkimuksen sijaan taiteen alkuperää ja aitoutta pystytään nykyisin tutkimaan monin tieteellisin menetelmin.
− Taideteosten tutkimukselle ja tieteelliselle analyysille on kova tarve. Taidetta on tehty satoja vuosia, mutta koskaan aiemmin teoksia ei ole pystytty tutkimaan näin perinpohjaisesti, suomalaisen taidetutkimuskeskus Recenartin markkinoinnista ja viestinnästä vastaava Laura Aineslahti kertoo.
Recenart (Research Centre for Art) yhdistää taidehistorian, kemian, fysiikan ja tietotekniikan huippuosaamista ja -teknologiaa taideteostutkimuksessa.
− Aikojen saatossa markkinoille on päässyt väärennöksiä ja taidemarkkina on korruptoitunut. Liikkeellä on todella paljon väärennöksiä, joidenkin arvioiden mukaan jopa 40 prosenttia teoksista, Aineslahti jatkaa.
Sijoita laatuun
− Yleensä taidetta keräillään, mutta jos taidetta ajatellaan puhtaasti sijoituksena, hankittavan teoksen tehneen taiteilijan pitää olla suosittu ja haluttu, Laitinen-Littorin kertoo.
Lisäksi teoksen tulisi sijoittua taiteilijan suosituimmalle aikakaudelle ja olla aiheeltaan tunnettu. Käytännössä teos, jonka tunnistaa kyseisen taiteilijan työksi jo sadan metrin päästä. Myös teoksen kunto, hinta, oikea myyntipaikka ja -aika sekä aidoiksi vahvistetut taustatiedot ovat ehdottoman tärkeitä. Tämän kaiken huomioimiseen tarvitaan vankkaa kokemusta tai pätevää konsultointiapua.
− Kun tietoa ja taitoa on käytössä, on mahdollista tehdä hyviä taidesijoituksia, mitkä tuottavat kulujen jälkeen vähintään 20 prosenttia. Todella hyviä sijoituskohteita on kuitenkin melko harvoin tarjolla, eikä taiteen muuttaminen rahaksi ole välttämättä kovinkaan helppoa, sillä sopivaa myyntiajankohtaa voi toisinaan joutua odottamaan hyvinkin pitkään.
Suhdannevaihtelut vaikuttavat myös taidemarkkinoilla, mikä on otettava huomioon taiteeseen sijoittamisessa. Korkeasuhdanteessa hinnat nousevat hyvinkin korkeiksi, kun taas laskusuhdanne painaa hintoja alaspäin. Laatutaide säilyttää kuitenkin aina hintansa. Monet myllerrykset nähneet vanhat klassikot ovatkin turvallisimpia taidesijoituskohteita.
Laura Aineslahti yhtyy Laitinen-Littorinin näkemyksiin.
− Taiteeseen sijoittaminen kasvaa koko ajan. Laatuteosten arvo säilyy suhteellisen vakaana ja ylläpitokustannukset ovat pieniä. Taide sopii hyvin sijoitussalkun hajauttamiseen, kunhan teos on aito. Laadukas taide toimii myös omaisuusvakuutena, suojana inflaatiota vastaan ja säilyttää arvonsa esimerkiksi konfliktien tai talouskriisien aikana.
–Taiteeseen sijoittamalla sijoitetaan samalla kulttuurihistoriaan, humanismiin ja klassikoihin, joita arvostetaan läpi aikakausien ja muuttuvien trendien, Laitinen-Littorin painottaa.
Trendien aallonharjalla
− Taidesijoittamisen uudet trendit alkavat vähitellen tulla länsimaisilta markkinoilta Suomeen, sillä keräilijäkunta nuortuu. Lisää populaariaiheita on tulossa, värimaailma taidemarkkinoilla vahvistuu ja seriöösit aiheet vaihtuvat hieman kevyemmiksi, Laitinen-Littorin kuvailee. Tällä hetkellä esimerkiksi moderni maalaustaide 1950−1960-luvuilta on Laitinen-Littorinin mukaan todella haluttua ja kultakauden monet naistaiteilijat edelleen edullisia ja arvostus noususuhdanteinen.
Myös taiteen väärentäjät ratsastavat trendien aallonharjalla ja bisnes toimii markkinaehtoisesti.
− Mitä ostetaan, sitä väärennetään, Laura Aineslahti toteaa. Hän kertoo venäläisten suurten avantgardististen taiteilijoiden olevan juuri tällä hetkellä erityisen suosittuja väärentäjien keskuudessa sekä Suomessa että ulkomailla.
Recenartin asiantuntijat ovat analysoineet viime aikoina esimerkiksi miljoonia euroja maksavia, 1860-luvulla syntyneen, abstraktiin taiteeseen erikoistuneen venäläisen ekspressionistin Wassily Kandinskyn töitä. Väärentäminen ei koske pelkästään teosta, vaan sen koko historiaa, esimerkiksi tutkimusraportteja, aitoustodistuksia ja aiempia omistuksia.
− Jos ostotilanteessa on saamassa käteensä paksun pumaskan vieraalla kielellä kirjoitettuja dokumentteja, on syytä olla erittäin varuillaan, Aineslahti sanoo ja ohjaa ostajaa ottamaan yhteyttä taiteen asiantuntijaan ennen kaupantekoa.
Houkutus vaanii ostotilanteessa
Pauliina Laitinen-Littorin kertoo, että väärentämisessä on nähty lähes kaikki mahdolliset variaatiot taiteen eri tekniikoissa sekä vippaskonstit väärennösten myymisessä. Kansainvälisillä markkinoilla väärennösten myynti on vieläkin kehittyneempää ja ammattimaisempaa.
Laura Aineslahden mukaan väärennösten tehtailu on ollut väärentäjille houkuttelevaa, sillä teoksista maksettavat summat ovat suuria ja rikoksista saadut tuomiot suhteellisen lyhyitä. Ostajaan taas iskee ostotilanteessa helposti sokeus. Järjen ääni sumenee, kun tarjolla on houkutteleva teos edulliseen hintaan. Aineslahti kertoo kuitenkin myös huutokauppojen heränneen tutkimaan myytävien teosten aitoutta.
− Jos teos osoittautuu väärennökseksi, huutokauppa joutuu ostamaan sen takaisin, mikä tulee kalliiksi. Ainoastaan ostajaa ei voi velvoittaa selvittämään teoksen alkuperää. Myytävän tavaran pitää olla kuranttia.
Apuna uusin teknologia
Taideteosten tieteellisessä tutkimuksessa yhdistellään erilaisia tekniikoita sekä taidehistorian asiantuntemusta. Kaikkia erilaisissa taideteoksissa käytettyjä materiaaleja pystytään tutkimaan. Jotta teos kärsisi mahdollisimman vähän, näytteet ovat vain puolen hiuksen paksuisia.
− Esimerkiksi maalauksista tutkitaan mille alustalle teos on maalattu, millä se on maalattu ja mitä sideaineita on käytetty. Käytetyistä väripigmenteistä pystytään kertomaan, mille ajalle tyypillisiä ne ovat. Vanhat pigmentit erottuvat uudemmista, sillä taiteilijat ovat valmistaneet ne itse. Koostumus on rosoisempaa ja yksityiskohtien jäljittely vaatii väärentäjiltä paljon työtä, Aineslahti kuvailee.
Erilaisten kuvantamismenetelmien avulla voidaan tutkia myös esimerkiksi maalauksen alla olevia aluspiirustuksia, signeerausta ja teokseen mahdollisesti tehtyjä muutoksia. Esimerkiksi Recenartin tutkiman Pekka Halosen järvimaiseman alta löytyi reheväpulisonkinen herrasmies. Toistaiseksi arvoitukseksi on jäänyt, miksi Halonen päätyi peittämään aiemman työn.
− Jokainen teos on aina oma kokonaisuutensa ja sen analysoinnissa yhdistellään useita erilaisia tekniikoita. Osa väärennöksistä on todella hienoja ja silmämääräisesti on mahdotonta sanoa, onko teos aito. Tarvitaan siis pintaa syvempää tutkimusta. Aineslahden mukaan väärennöksessä kuitenkin aina jokin asia mättää ja tarkassa tutkimuksessa se tulee ilmi. Monipuolisella analyysilla saadaan aikaan todella hyvä tuloksia ja löytyä voi jopa kadonneita mestariteoksia.
Tieteellinen tutkimus ei aina kerro kaikkea.
− On sellaisia tilanteita, joissa ei pystytä teknisesti sanomaan onko työ aito vai väärennös. Siksi tutkimusta tehdään aina yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. Nykytaiteen aitoutta on haastavaa tutkia tieteellisesti, koska taiteilija on saattanut käyttää mitä tahansa vanhaa tai uutta tekniikkaa taideteoksen luomiseen. Näin ollen tekninen tutkimus ja taiteen asiantuntemus täydentävät toisiaan. Taidemarkkinakokemus ja hiljainen tieto ovat erittäin tärkeitä, Pauliina Laitinen-Littorin painottaa.
Ammattilaisten roolina on myös varoittaa ostohalukkaita keräilijöitä markkinoilla liikkuvista väärennöksistä. Laitinen-Littorin kertoo pystyneensä säästämään asiakkaittensa varallisuutta pelkästään Suomessa muutamien miljoonien eurojen edestä estämällä heitä ostamasta väärennöksiä.
Tutkimusmenetelmät kehittyvät jatkuvasti
Laura Aineslahti uskoo taiteen tutkijoiden pysyvän väärentäjien vauhdissa myös tulevaisuudessa. Recenartissa pengotaan jatkuvasti muilla aloilla jo käytössä olevia tutkimusmenetelmiä ja haetaan mahdollisuuksia hyödyntää niitä taiteentutkimuksessa. Esimerkiksi kaivosteollisuudessa tai satelliiteissa käytettävää teknologiaa Recenart hyödyntää jo nyt.
Tulevaisuudessa mielenkiintoinen tutkimusmenetelmä on Aineslahden mukaan esimerkiksi teoksen topografia eli pinnanmuotojen yksityiskohtainen kuvaaminen. Sillä pystytään selvittämään työssä olevat korkeuserot, joita on hyvin vaikea jäljitellä. Recenart kehittää myös tietokantaa, johon kaikki heidän tutkimansa data syötetään. Näin muodostuu vähitellen taiteilijakohtainen tietopankki, josta näkee heti, esimerkiksi mitä materiaaleja kukin taiteilija on minäkin vuosina käyttänyt.
Kuka?
Pauliina Laitinen-Littorin (s. 1970) on taidesijoittamiseen ja -väärennöksiin erikoistunut asiantuntija.
- Koulutukseltaan filosofian tohtori. Väitteli vuonna 2001 Turun yliopiston kulttuurihistorian laitokselta aiheenaan kotimaiset taidemarkkinat 1980- ja 90-luvuilla.
- Kirjoittanut useita tietokirjoja, mm. Taide sijoituskohteena (2003), Taideväärennökset (2004), Röyhkeästi ryöstettyä taidetta (2007) ja Miten sijoitan taiteeseen (2011).
- Tehnyt useita keräilyyn liittyviä tv-ohjelmia, joista uusin, Huutokaupan metsästäjät Suomi alkoi FOX-kanavalla helmikuussa 2018.
- Toimii myös Taloustaito-lehden taidekolumnistina ja SOK:n taidekonsulttina.
- Ollut asiantuntijana lukuisissa taideväärennösoikeudenkäynneissä.
- Hankkii itselleen taidetta muistoksi, ei myyntiin.
- Perheeseen kuuluu aviomies Sverker Littorin.
Mieleen jäänyt erikoistapaus
Taiteen asiantuntijana Pauliina Laitinen-Littorin on törmännyt mitä eriskummallisimpiin taiderikostapauksiin, joihin on liittynyt väärennöksiä, museovarkauksia ja taideteosten liikuttelua maasta toiseen. Yksi mieleen painuneimmista tapauksista liittyy Laitinen-Littorin ystävän pyyntöön tarkistaa maalauksia, joita hän oli juuri ostamassa.
−Suosittelin, ettei hän ostaisi niitä, sillä jokin näissä upeissa töissä tuntui minusta epäilyttävältä. Ne olivat liian hyviä ollakseen väärennöksiä.
Myöhemmin samana päivänä Laitinen-Littorinin tavoitti Interpolin viesti, missä kerrottiin töiden olevan varastettuja. Hän yritti saada myyjän kiinni, mutta myyjä katosi taivaan tuuliin, kunnes toinen ystäväni soitti samoista maalauksista.
−Päätin naamioitua keräilijäksi ja mennä katsomaan teoksia, jotka totesin samoiksi varastetuiksi töiksi. Myyjä kuitenkin tunnisti minut ja alkoi seurata liikkeitäni. Pelästyin ja päätin antaa asian olla hetken aikaa, kunnes kuulin, että työt oli jo ehditty myydä ulkomaille. Vähän myöhemmin myyjä teki itsemurhan.
Haastattelu: Salla Peltonen. Kuvat: Istock, Otavamedia. Julkaistu Evli-asiakaslehdessä 1/2018
