KirjauduPopulismi on pohjimmiltaan seurausta taloudelisesta pahoinvoinnista, jota on ollut runsaasti tarjolla vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Hidas talouskasvu sekä varallisuuden ja tulojen epätasa-arvo ovat perinteisiä kansanvillitsijän inkubaattoreita.
Populismin nousu on globaali ilmiö, koska sitä ajavat taloudelliset voimat ovat globaaleja. Euroopassa viimeaikaisia ilmiön oireita ovat Brexit ja Syriza. On houkuttelevaa leimata Donald Trump vain ilmiön Yhdysvaltalaiseksi oireeksi. Näin yksinkertainen asianlaita ei kuitenkaan ole.
Juuret syvällä historiassa
Perinteisesti republikaanit m ielletään arvomaailmaltaan konservatiiveiksi ja demokraatit liberaaleiksi. Republikaanipuolueen muodostumisen yhteydessä 1850-luvulla asetelma oli kuitenkin päinvastainen.
Abraham Lincolnin aikainen republikaanipuolue ajoi orjien vapauttamista, infrastruktuurihankkeita lännen asuttamiseksi ja valtion roolin vahvistamista. Demokraatit taas puolustivat osavaltioiden oikeuksia ja minimaalista verotusta. Vuoden 1860 vaaleissa eteläiset osavaltiot Teksasista Floridaan äänestivät demokraatteja. Rannikot ja suurten järvien seutu äänestivät republikaaneja. Asetelma oli siis 150 vuotta sitten melkein päinvastainen kuin nyt.
Vuosisata myöhemmin 1960-luvulla mustien amerikkalaisten oikeudet olivat taas politiikan keskiössä. Demokraattipresidentti John F. Kennedy asettui tukemaan mustien kansalaisaktivistien pyrkimyksiä taata yhtäläiset kansalaisoikeudet rodusta, sukupuolesta ja uskonnosta riippumatta.
Republikaanien presidenttiehdokas Barry Goldwater vastusti ja demokraattien Lyndon Johnson tuki kansalaisoikeuslakeja. Eteläisten osavaltioiden valkoisille kansalaisoikeudet olivat kova pala. Goldwaterin kansalaisoikeuksien vastustus käynnisti eteläisten osavaltioiden valkoisten siirtymän republikaanipuolueen huomaan. Mustien, latinojen ja naisten keskuudessa demokraattien kannatus taas nousi.
Republikaanipuolue muotoutui edelleen 1980-luvulla Ronald Reaganin myötä. Hänen kolmioppinsa koostui vahvasta ulkopolitiikasta, vapaasta markkinataloudesta ja konservatiivisista perhearvoista. Vanhemman ja nuoremman Bushin politiikka heijasti pitkälti reaganilaista kolmioppia.
Finanssikriisi, varainhoito ja demokraattienemmistö
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen demokraattipresidentti Barack Obama käynnisti demokraattienemmistön turvin sarjan laajoja valtionohjelmia, kuten velkahelpotuksia ja pankkitukia. Republikaanipuolue ei kyennyt vastustamaan Obamaa.
Varainhoitoasiakkaan on hyvä muistaa, että Teekutsuliike syntyi vastalauseena Obaman käynnistämille hankkeille ja republikaanipuoluejohdon yrityksiä suosivalle linjalle. Liike tarjosi perinteisiä konservatiiviarvoja ja ristiriitaisesti sekä matalampaa verotusta että suurempia tukia.
Vuoden 2016 republikaaniehdokasvaaleissa puoluejohdon ehdokas Jeb Bush sai vastaansa teekutsuliikkeen Ted Cruzin. Voiton varasti kuitenkin Donald Trump, joka onnistui suututtamaan sekä puoluejohdon että teekutsuliikkeen.
Donald Trump on puoluejohdolle teekutsuliikettä vaikeampi pala, joka ei kyennyt tehokkaasti haastamaan republikaanijohtoa hajanaisuutensa johdosta.
Trumpin sisäisille ristiriidoille immuuni vaaliohjelma perustuu niin demokraattien kuin republikaanijohdonkin ohjelmien vastustamiselle, sekä todellisuuden vääristämiselle.
Mitä sijoittaja voi tästä kokonaisuudesta päätellä? Republikaanipuolueen hajaannus on ilmeinen teekutsuliikkeen ja Donald Trumpin myötä. Demokraatit tietenkin hyötyvät republikaanien sisällissodasta. Mutta kuinka toimiva on demokraattinen kaksipuoluejärjestelmä, jossa toinen puolue on rampa? Vuoden 2016 presidentinvaalien tärkein viesti on se, että Yhdysvaltojen poliittisessa järjestelmässä on paha rakenteellinen vika ja tunteet ovat pinnassa.
