KirjauduMaantieteellinen hajauttaminen ei ole uusi keksintö, se perustuu vuonna 1952 Harry Markowitzin kehittämään portfolioteoriaan. Hajauttamisen perusperiaate on, ettei pidä laittaa kaikkia munia samaan koriin.
Maantieteellisellä hajauttamisella tarkoitetaan sijoituskohteiden valintaa usealta alueelta ja tätä kautta pienennetään sijoitussalkun riskitasoa. Mitä suppeammalta alueelta sijoitukset valitaan, sitä suurempi riski kohdistuu salkkuun, eli sen markkina-arvon heilahtelut voivat olla suuria.
Eri maiden osakemarkkinat eivät kulje ajallisesti käsi kädessä, vaikka taloudet ovat globalisoituneet viime vuosien aikana merkittävästi. Eri maiden pörssien kehityksessä on ollut havaittavissa merkittäviä eroja. Maantieteellisesti hyvin hajautetussa sijoitussalkussa yhden maan osakemarkkinan lasku vaikuttaa varsin rajoitetusti kokonaistuottoon. Sijoitusten hajauttamisessa euroalueen ulkopuolelle on huomioitava valuuttakurssien merkitys.
Muista päämarkkina-alueet
Osakemarkkinat jaetaan pääsääntöisesti kahteen kategoriaan, kehittyneisiin ja kehittyviin markkinoihin. Kehittyneisiin markkinoihin luetaan USA, Eurooppa, Japani, Australia sekä muutama muu Aasian valtio. Kehittyviksi markkinoiksi luetaan useat Aasian maat, Lähi-itä, Itä-Eurooppa, Afrikka ja Latinalainen Amerikka.
Kehittyvissä maissa yhdistyy usein voimakas talous- ja väestönkasvu. Kehittyville markkinoille sijoittaminen on riskipitoisempi ratkaisu, mutta osana hyvää hajautusta niillä on paikkansa sijoittajan salkussa.
