KirjauduAlfa. Sijoittajalle luottamus on kaiken alku. Entä Ω?
Oomega tuli mieleen autoteollisuuden viime vuosien melko kollektiivisesta luottamuspulasta, joka tällä kertaa huipentui Nissan Motorin haasteisiin Carlos Ghosnin keississä.
Aikojen saatossa luottamuspulaan ovat kaatuneet pankit, lukemattomat toimitusjohtajat ja avioliitot. Mistä luottamuksessa oikein on kyse?
Pysyväluonteinen mielentila?
Luottamus näyttää melko pysyväisluonteiselta mielentilalta, jossa eri osapuolet odottavat toisten käyttäytyvän molempien yhteisesti hyväksytyllä, ennakoidulla tavalla. Omalla pelikentälläni eli sijoitusmaailmassa luottamukseen liittyy myös ajatus haavoittuvuudesta.
Esimerkiksi varainhoidon piirissä oleva asiakas ymmärtää olevansa haavoittuva, mutta samalla luottaa palveluntarjoajaan, ettei tämä käytä haavoittuvuutta hyväkseen. Sijoituspalveluyrityksen johdon tehtävä on asettaa oma, yrityksen sisäinen luottamusrima niin korkealle kuin se inhimillisesti katsoen on mahdollista.
Rakentaminen vaikeaa, menettäminen helppoa
Luottamuksen rakentaminen verkostoituneessa modernissa kuluttajayhdyskunnassa on erittäin vaikeaa. Sijoittajilla on valinnanvaraa ja ylipäänsä olemme oppineet vaihtamaan nopeasti lähes kaikkea ympärillämme.
Vanhat viiteryhmät (vanhemmat, tuttavat, työkaverit, kyläyhteisöt) ovat menettäneet merkityksensä ja uudet, sähköiset ”ystävät” ovat astuneet tilalle. Yhdenmukaisen normiston heiketessä yksilöstä tulee helposti neuvoton. Tähän saumaan ovat tyrkyllä yhtäältä erilaiset nettiyhteisöt, saitit keskustelufoorumeineen sekä toisaalta palveluntarjoajat. Varainhoitosuhteessa on kuitenkin enemmän kyse pitkäaikaisesta sitoutumisesta kuin hetken innostuksesta, huumasta.
Keskeinen kysymys onkin, kehen luotat ja millä perusteella valintasi teet?
Mieti tarkkaan, kenen kelkkaan lähdet
Yritysgenressä sijoittaja voi jakaa luottamukseen kahteen päähaaraan, sopimusperusteiseen luottamukseen sekä osaamisperusteiseen luottamukseen.
1. Sopimusperusteinen luottamus
Sopimusperusteinen luottamus alleviivaa yleisiä eettisiä periaatteita, joissa toistuu kaksi klassista moraalihyvettä, sanan pitäminen ja toden puhuminen. Sijoittajan kannalta ei ole järkevää aloittaa sopimusperusteista luottamussuhdetta yritykseen, joka lupaa aina muita korkeampia tuottoja samalla vähätellen riskejä, joita joutuu väistämättä ottamaan.
Miksi ei?
Koska myyntipuhe ei ole totta. Annettua sanaa ei voi pitää. Oikea varainhoito ei ole huutokauppaa.
2. Osaamisperusteinen luottamus
Osaamisperusteisella luottamuksella tarkoitetaan uskoa vastapuolen kykyyn selviytyä sovituista asioista. Sijoittajan on voitava luottaa siihen, että niin varainhoitajan kuin käytettävien yhteistyökumppanienkin tuotteet ovat rakennettu siten, että ne kestävän kriittisen tarkastelun.
Puutteet niin liiketoiminta- ja teknologiaosaamisessa kuin yhteistyökyvykkyydessäkin paljastuvat nykyisin varsin nopeasti. Sijoittajan tehtävä on vaatia, tutkia ja kyseenalaistaa. Onhan kysymys sinun tai edustamasi yhteisön varoista!
Standardien ja kiireen litistämässä maailmassa on suojeltava erityisellä hartaudella klassisia hyveitä ja palkittava ihmisiä niiden omaksumisesta. Ne nimittäin sisältävät monia sisäänrakennettuja turvamekanismeja, joista esimerkiksi yhdellä punnalla ING:lle myyty Barings olisi kovasti hyötynyt. Vuonna 1762 perustetun Baringsin tuhosi valvonnan puutteen vuoksi käytännössä yksi mies. Nick Leeson teki vuonna 1995 huimat 827 miljoonan punnan treidaustappiot pääasiassa Nikkei futuureilla.
Itse asiassa aimo pala Evlin pitkäkestoista menestystarinaa löytyy juuri humanismin kovan ytimen ja siitä säteilevien arvojen ympäriltä. Ne ovat edelleen toimintamme keskeisiä pilareita.
