Kirjaudu
Maailmantalouden kasvunäkymät ovat edelleen suhteellisen vaatimattomat. Ensi vuoden talouskasvun odotetaan olevan kolmen prosentin tasolla, mikä on vain aavistuksen kuluvan vuoden vauhtia nopeampi. Myös pitkän aikavälin odotukset ovat heikot. Muun muussa entinen Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Larry Summer on puhunut pitkäaikaisen jähmettymisen aikakaudesta ”The Age of Secular Stagnation”:sta.
Sen taustalla on monta rakenteellista tekijää. Demografinen kehitys kasvattaa säästämishaluja ja halukkuutta investointeihin. Myös korkea velkataakka, ylisuuret säästöt kehittyvissä maissa ja likviditeettiloukku ovat osasyitä tilanteeseen. Asiaa ovat pohtineen Alvin Hansen jo 1930 –luvulla ja sittemmin Kenneth Rogoff, Ben Bernanke ja Paul Krugman. Hämmentävää tilanteessa on se, ettei vakuuttavaa ratkaisua löydy.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, etteivät uudet talouden ajurit seuraa perinteistä ajattelua. Teknologinen kehitys ja palveluiden osuuden kasvu taloudessa eivät oikein sovi klassiseen talouskasvun tarkasteluun.
Sijoittaja: Muista palvelu, palvelu, palvelu
Länsimaista puhutaan usein teollisuusmaina, mutta teollisuustuotannon osuus on useimmissa niistä laskenut jo alle viidesosaan bruttokansantuotteesta. Suurin osa taloudesta tänä päivänä on palveluja! Paluuta entiseen ei ole.
Palveluiden käyttäjälleen tuoman arvon mittaaminen on huomattavasti hankalampaa kuin kulutushyödykkeen arvon. Paras esimerkki siitä on julkinen terveydenhoito. Terveyskeskusmaksu on muutamia kymppejä Suomessa. Sillä saa terveyspalveluja joiden tuotanto maksaa yhteiskunnalle tuhansia euroja. Palvelun arvo käyttäjälleen voi puolestaan olla merkittävästi suurempi jos esimerkiksi työkyky säilyy. Tämän on Omasairaala hienosti oivaltanut.
Sijoittaja ja jakamistalous
Myös teknologinen kehitys muuttaa perinteisiä talouskasvun ajureita. Jakamistalous voi muuttaa tulevaisuudessa autojen ostamista. Jos vaikka 50 henkilöä jakaa samaa ajoneuvoa, tarvitaan 1/50 autoa nykyiseen nähden. Autojen kysynnän ja tuotannon vähenemisellä olisikin huomattava vaikutus teollisuustuotantoon ja bruttokansantuotteeseen. Mutta kasvaako vai väheneekö autoilun lisäarvo käyttäjälleen? Käyttäjän vaihtoehdot ja mahdollisuudet tehdä muuta kuin omistaa autoa kasvavat, eli lisäarvon tulisi kasvaa käyttäjälle, minkä pitäisi näkyä myös taloudessa.
Loppuvuoden suuntia pohtiessa on hyvä muistaa, ettei maailmantalous ole jähmettymässä. Perinteisen näkökulman sijaan tulee katsoa muutosta, joka nyt muokkaa maailmantaloutta. Maailma ei ole valmis. Teknologinen kehitys jatkuu ripeänä. Siihen sopeutuminen aiheuttaa muutosvastaisuutta ja taloudellisten arvojen uudelleenjakoa. Uusiin aihioihin pitää lähteä ennakkoluulottomasti, mutta tietenkin huolellisesti ja suunnitelmallisesti. Se joka pääsee ajoissa kyytiin, pääsee myös nauttimaan uuden maailmantalouden hedelmistä.
