Euroopan uhkakuvat:Terrorismi, ilmastonmuutos ja kyberhyökkäykset

Evlin järjestämässä Euroopan talous- ja turvallisuusseminaarissa käsiteltiin eurooppalaisia uhkakuvia ja haasteita. Kuunnellessa EU-komission turvallisuusjohtajan ja entisen Suojelupoliisin päällikön Ilkka Salmen esitelmää kävi ilmeiseksi, että Euroopan uhkakuvat ovat muuttuneet keskeisesti kylmän sodan jälkeen. Atomiaseilla varusteltujen suurvaltojen sapelikalistelun ovat syrjäyttäneet terrorismi ja kyberuhat. Tämän lisäksi ilmastonmuutos on turvallisuushaaste.

Moderni terrorismi hyödyntää teknologiaa kuten muutkin toimijat

Toisen maailmansodan jälkeiset nationalistiset terroristit hyökkäsivät ennen kaikkea valtiota vastaan. Kurdit (PKK), tamilit (LTTE), irlantilaiset (IRA) ja baskit (ETA) kyseenalaistivat heterogeenisen valtion. Järjestöt kokivat, että valtion perustuslaki ei taannut vähemmistölle riittävää suojaa enemmistön diktatuuria vastaan.

Uskonnollinen terrorismi tuottaa nykyaikana valtaosan terrori-iskuista. Organisoidun terrorin – al-Qaeda, Hamas, Hezbollah ja ISIS – lisäksi yksittäiset tekijät suorittavat iskuja. Teknologinen kehitys ja sosiaalisen median nousu on hyödyttänyt myös terroristijärjestöjen logistiikkaa. Halpaa älypuhelinta käyttävät niin lukutaidoton maanviljelijä kuin radikalisoituva nuori. Euroopan avoin yhteiskunta, kehittynyt infrastruktuuri, heterogeeninen väestöpohja ja maantieteellinen etäisyys helpottavat iskujen logistiikkaa.

Kyberuhkia voi ehkäistä koordinaatiolla

Kyberuhat viittaavat useampaan uhkaan. Esimerkkejä kyberuhkista ovat vieraan vallan pyrkimykset vaikuttaa Yhdysvaltojen tai Ranskan vaalitulokseen. Evlin turvallisuusseminaarissa kävi ilmi, että kriittinen huoli koskee mahdollisuutta, että jokin valtio haluaa demonstroida kyberarsenaaliaan.

Toisen maailmansodan lopulla pudotettiin kaksi ydinasetta. Nykypäivänä vastaavalla tavalla kyberkykyjä voitaisiin signaloida iskemällä kriittiseen infrastruktuuriin, kuten sähköntuotantoon.

Kyberuhat realisoituvat myös ei-valtiollisella sektorilla kuten rikollisuuden puolella, jossa motiivina on vaurastuminen. Esimerkkejä ovat roskaposti, virukset ja informaation varastaminen. Toimenpiteiden kirjo vaihtelee informaation väärinkäytöstä kiristykseen. Rikolliset toimijat kuten muutkin toimijat hyödyntävät teknologista kehitystä.

Euroopan kyberturvallisuutta voidaan parantaa resurssien lisäämisen lisäksi parantamalla valtioiden välistä koordinointia turvallisuuspalveluiden välillä. On kuitenkin epätodennäköistä, että EU-valtioiden keskuudessa vallitsee riittävä luottamus, jotta merkittävää koordinointihyötyä saataisiin aikaiseksi.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia voi lievittää vapaakaupalla

Ilmastonmuutos on turvallisuushaaste. Kuivuus vaikeuttaa merkittävästi maanviljelyä, joka on pääelinkeino köyhimmissä talouksissa.  Euroopan lähialueilla Afrikan ja Lähi-idän valtioissa kuivuus on erityisen vakava ongelma. Afrikassa ja Lähi-idässä maailman väestönkasvu on voimakkainta. Alueella on ollut myös poikkeuksellisen paljon poliittisia selkkauksia jotka ovat pahentuneet sotilaallisiksi konflikteiksi.

Sotilaalliset konfliktit, köyhyys, kasvava väestö ja ilmastonmuutoksen tuottama kuivuus kurjistavat elinoloja Afrikassa ja Lähi-idässä. Elinolojen romahtaessa maastamuutto on houkutteleva vaihtoehto. Eurooppa on logistisesti helpoin matkakohde.

Eurooppa on kärkitekijöitä ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Suorempi keino ehkäistä hallitsematonta maahanmuuttoa on parantaa hyvinvointia Afrikassa ja Lähi-idässä. Hyvinvoinnin keskeinen este on sotatila. Rauhan edistäminen on siis ensisijainen lääke. Rauhan vallitessa keinojen tulisi parantaa taloudellisia olosuhteita.

Taloustieteilijöiden mielestä paras apu olisi vapaakaupan salliminen. Maataloustuotanto on merkittävin talouden ala Afrikan ja Lähi-idän köyhimmissä talouksissa. Eurooppa purkaa aktiivisesti kaupan esteitä kaikilla muilla talouden toimialoilla paitsi maataloudessa. Maatalouden suojelua on pitkään perusteltu turvallisuudella eli huoltovarmuudella. Ironisesti nykyhaasteiden valossa maatalouden suojaaminen Afrikan ja Lähi-idän köyhiltä viljelijöiltä on itsessään turvallisuushaaste.